B10
B10 Korvaava osuus
Pirilä on opiskellut kasvi- ja eläintieteitä ja suorittanutkin niistä laudaturtutkinnot. Teoksessa Alvar ja Erik luonnon läsnäoloa ei ole havaittavissa, tila on pikemminkin muovinen kuin luonnonläheinen. Ainoa luontoon viittaava osa on poikien vähäpukeisuuden lisäksi kuuset, jotka sijaitsevat muutoin hyvin rakennetussa ympäristössä.
Pirilän taiteellinen esikuva on Abelardo Morell, joka käyttää teoksissaan myös paljon camera obscuraa. Samankaltaisesta tekniikasta huolimatta eroja kahden taiteilijan lähellä löytyy: Siinä, missä Morellin teoksissa toistuu suurkaupunkiympäristö ja rakennukset, Pirilän työt näyttävät niiden rinnalla hyvinkin luonnonläheisiltä. Suomalaisessa ympäristössä luonto on arkipäivää, eikä sen läsnäoloa edes ymmärrä, ennen kuin näkee suurkaupunkien betoniviidakot. Onko teoksen kuusenoksat siis kuitenkin osoitus Pirilän kasvitieteellisestä taustasta, vai onko niiden läsnäolo väistämätöntä suomalaista ympäristöä kuvatessa?Pirilä haluaa luoda teoksissaan mielenmaisemia, mutta myös kuvata todellisia elinympäristöjä. Avainkuvassa kyseessä vaikuttaisi enemmän olevan elinympäristön kuvaaminen, sillä luulen, ettei pikkupoikien mielenmaisemiin kuulu lähiöt. Teoksessa on toki asioita, jotka kuvaavat myös pienten poikien maailmaa, kuten heitä ympäröivät lelut, mutta camera obscuran heijastus taustalla vaikuttaa olevan ainoastaan kuvaus elinympäristöstä. Pirilän teoksessa Alvar ja Eerik voidaan nähdä vahvasti 90- ja 2000-luvuille tyypillisiä valokuvauksen piirteitä. Tilanne teoksessa on selvästi osin lavastettu, vähintään camera obscuran osalta. Biografiaa tehdessä kävi ilmi, että juuri lavastaminen, sekä suuret vedoskoot ja kuvien värillisyys ovat olleet 90-luvun valokuvaukselle ominaisia. 2000-luvulla puolestaan on yhdistelty kuvakulttuureita ja taiteen perinteitä, johon Pirilän teoksessa viittaa jälleen camera obscuran käyttö. Pirilä ei vaikuta kuvaavan töidensä tausta-ajatuksia järin runsassanaisesti, joka jättää katsojalle paljon tilaa luoda omia päätelmiään teosten taustoista. Biografian tekeminen kaikkiaan vaikutti tuskin lainkaan näkemykseeni teoksesta, mutta taiteilijan omista lähtökohdista on aina mielenkiintoista kuulla.







Kiinostavaa lukea Pirilän ja Morellin eroista ja yhtäläisyyksistä. Luonto vaikuttaa tosiaan olevan jotenkin ylenpalttisen läsnä Pirilän töissä, ja hienosti tulkitset, ettei obscuran heijastus olisikaan mielenmaisema van pikemminkin vain poikien elinpiiri. Niinhän se varmaan juuri on. Ja sehän sopii biologille: habitat jne. :-) Pirilän osin lavastetut kuvat liität myös hienosti oman hetkensä valokuvailmaisun kontekstiin! Ihan just niin!
ReplyDelete